Työpaikkojen anonyymit ilmoituskanavat: eettisyyttä vai vasikointia?

Upseeriliiton puheenjohtaja kutsui ”stasikanavaksi” Puolustusvoimissa käyttöön otettavaa laillisuusvalvontakanavaa. (HS 16.8.2019) Laillisuusvalvontakanavalla tarkoitetaan anonyymia sähköistä ilmoituskanavaa, jonka kautta työntekijät voivat kertoa havaitsemistaan epäkohdista kollegoidensa toiminnassa. Sotilaitten ammattijärjestöjen pomot eivät ole jättäneet epäselväksi, mitä mieltä asiasta ollaan. Käykö tosiaan tuulahdus Itä-Saksan suunnalta – vai onko kyse aidosti eettisen ja laillisen toiminnan edistämisestä? 

Anna Martta Seppänen

Tämä kirjoitus ei ole Puolustusvoimien puolustuspuhe, jos ei myöskään kritiikki: puolustusvoimien sisäiset prosessit eivät ole minulle eivätkä kai muillekaan siviileille tuttuja. Kirjoitukseni perustuu niihin tietoihin, joita debatista on medioihin päätynyt. Vääntö Puolustusvoimien laillisuuskanavan tarpeellisuudesta voi kuitenkin opettaa jotakin siitä, kuinka vaikea laji työelämän etiikka on. Ennen kuin ensimmäistäkään ”ilmiantoa” on tehty, Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita nimittäin ennustaa, että ”epäilyjä tulee mielestämme liikaa”. Myös Lukkarinen sekä Aliupseeriliiton puheenjohtaja Jyrki Surkka odottavat ilmiantojen tulvaa. (HS 16.8.2019) Vaikka Puolustusvoimat onkin omintakeinen työpaikka, sotilaiden kommentit heijastavat asenteita, jotka eivät ole harvinaisia muuallakaan suomalaisessa työelämässä.

Erässä mielessä sotilaat tosin saattavat olla oikeassa. Työyhteisöjen ”ilmiantajia” – englanniksi ”whistleblowers” – on nimittäin tutkittu. Keskeisiä ilmiantohalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä on kolme: ensiksi havaitun rikkeen paheksuttavuus lisää ilmoitushalukkuutta, toiseksi suuri valta-asetelma ilmiantajan ja väärintekijän välillä taas heikentää sitä. Kolmanneksi, mitä suuremmilta ilmoituksen tekemisen riskit itselle vaikuttavat, sitä vähemmän ilmoituksia tehdään. Anonyymi ilmoituskanava, joka ei ole suoraan omien esimiesten hallinnassa, vaikuttaa juuri kolmenteen tekijään: se pienentää ilmoituksen tekemisestä itselle koituvaa maineriskiä. Luultavasti, aiemman tutkimuksen valossa, epäkohtia todella uskalletaan Puolustusvoimissa todella ottaa hanakammin esiin kuin aiemmin.

Siitä ei tietääkseni kuitenkaan ole näyttöä, että anonyymin ilmoituskanavan perustaminen johtaisi nimenomaan puhtaasti pahantahtoisuudesta kumpuaviin turhiin ilmoituksiin. Surkan, Lukkarisen ja Viidan lausunnot perustuvat oletukselle, että näin olisi. Ilmiantokanava uumoillaan tuhoavan – perusteettomasti – epäiltyjen työuria ja etenemismahdollisuuksia. Mihin sotilaiden skeptiset oletukset perustuvat?

Yksi mahdollinen selitys on pessimistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmiset nyt vain ovat sellaisia, että kun he saavat tilaisuuden hankaloittaa toisten elämää, he siihen sankoin joukoin tarttuvat. Tällainen ihmiskäsitys ei kuitenkaan ole faktisesti totta. Muutamien viimeisten vuosikymmenien aikana tutkimuksessa on vahvistunut käsitys, että ihmisille on perustavan tärkeää liittyminen toisiin ihmisiin ja että meillä on erittäin vahva taipumus hyväntahtoisuuteen ja auttamisenhaluun. Tämä koskee myös työelämää.

Jos työyhteisöä kuitenkin johdetaan sellaisen oletuksen varassa, että omaneduntavoittelu ja pahantahtoisuus ovat ihmisyyden ydintä, organisaatiokulttuuri ei muodostu hyvän yhteistoiminnan kasvualustaksi. Hyvä yhteistoiminta kuitenkin pohjimmiltaan olisi eettisyyden kannalta kaikkein olennaisinta. Jotain skeptisen ihmiskuvan läpileikkaamasta organisaatiokulttuurista saattaa kertoa Viidan oma kommentti koskien ilmoituskanavan mahdollisia epäinhimillisiä seurauksia: ”Meidän porukoissa leimakirves iskee heti, että tämä on syyllinen”. Haluaisitko sinä tällaiseen työyhteisöön?  

Skeptiset oletukset ihmisistä, rapautuneet yhteistyön edellytykset ja vaikeudet löytää ratkaisuja organisaation etiikan varmistamiseen eivät ole Puolustusvoimien erityispiirre. Ilmiöiden kanssa painitaan kaikkien sektorien työpaikoilla. Mitkä siis ovat analyysin opit työyhteisöille, joissa pohditaan, olisiko anonyymi kanava vastaus oikein toimimisen edellytyksiin? Tässä muutama ehdotus:

1. Erityisesti hierarkkisissa työyhteisöissä ilmoituskanava voi tuoda esille moraalisia epäkohtia, jotka muuten jäisivät piiloon. Jos haluaa vaikuttaa siihen, että väärintekemistä ei pääsisi alkuunkaan tapahtumaan ja mitään ilmiannettavaa ei olisi, on pureuduttava syvemmälle organisaation toiminnan taustalla vaikuttaviin oletuksiin ja ajattelutapoihin.

2. Ilmiantokanava ei korvaa muuta eettistä keskustelua. Päinvastoin. Jo ilmiannon tekeminen edellyttää, että organisaation jäsenillä on jokin käsitys siitä, miten meillä voi ja ei voi toimia. Ja silloin vasta etiikan osaamista tarvitaankin, kun ilmiantoja käsitellään.

3. Organisaation kannattaa selvittää itselleen, mitä varten kanava oikein on. Puolustusvoimat käyttävät käsitettä ’laillisuuskanava’, mutta ovat ottaneet mallia poliisin ’eettisyyskanavasta’. Laillisuus ja eettisyys ovat kuitenkin eri asioita. Nykypäivän organisaatiolta odotetaan molempia, eikä pelkkä laillisuus enää riitä vastuun sisällöksi. Tämä olisi syytä hahmottaa, mikäli ei halua olla jatkuvassa mainekohun myrskynsilmässä.

Anna Martta Seppänen

Kuva: Pixabay, StockSnap