Organisaatiot haparoivat moraalikysymyksissä, koska niiltä puuttuu ymmärrys siitä, mitä etiikka on

Helsingin sanomien toimittaja Esa Mäkinen pohti, mistä moraalikysymyksistä Slushissa vaiettiin. Mäkinen toivoi listaa siitä, mistä yrityksissä ei puhuta. (HS 22.11.2019) Listasta tulisi pitkä. Vaikenemisen paikat nimittäin vaihtelevat toimialoittain. Mitä enemmän moraalikysymys haastaa omaa ydinliiketoimintaa, sitä houkuttelevampaa on pysyä hiljaa. Kaupan keskusliikkeessä, mainostoimistossa tai lentoyhtiössä hiljaisuus ympäröi eri kysymyksiä. Moraalisten epäonnistumisten syyt ulottuvat tahallisista väärinkäytöksistä arkiseen ymmärtämättömyyteen ja tiedon puutteeseen.

Moraalin haasteet eivät koske vain start up -maailmaa, eivätkä edes vain yrityksiä. Aivan jokaisessa organisaatiossa, jossa ihmiset toimivat yhdessä ja muodostavat pelisääntöjä, on eettisiä ongelmia. Syksyn kiivaimmat moraalikeskustelut ovat nostattaneet Posti ja Veikkaus. Molemmissa julkinen ja yksityinen sektori limittyvät. Myös Slushin organisaatiossa on korjattavaa: työnantajan vetovoima on tarjonnut moraalisesti arveluttavan mahdollisuuden sekoittaa palkka- ja vapaaehtoistyötä (HS 26.11.2019).

Vaiettujen ongelmien listojakin voi laatia, mutta huomiomme inhimillisesti kestävän työelämän tutkijoina ja kehittäjinä kiinnittyy kuitenkin yksittäisiä moraaliongelmia perustavampiin kysymyksiin. Ongelmalistojen takana on laajempi haaste: organisaatioista puuttuu syvällinen ymmärrys siitä, mistä etiikassa on kyse. Se selittää haparointia moraalikysymyksissä. Kauhistelemalla ei moraaliongelmia ratkaista, mutta etiikan osaamista kehittämällä ehkä ratkaistaan.

Kolmen teeman avulla pääsisi jo alkuun. Ensinnäkin, aito eettinen harkinta vaatii merkittävää epävarmuuden sietokykyä. Eettisesti ongelmallisiin kysymyksiin ei usein ole sellaisia ratkaisuja, jotka sekä vauhdittaisivat tuloksellisuutta että olisivat organisaation arvojen mukaisia ja vielä yksiselitteisesti tuottaisivat yhteiskunnallista hyvää. On kyse dilemmoista: etiikan ydinosaamista on tehdä perusteltu valinta eri tavalla huonojen vaihtoehtojen välillä.

Toiseksi, eettisyys edellyttää kykyä kriittisesti reflektoida omia ajattelutapojaan. Moraaliseen toimintaan vaikuttavat keskeisesti taustaoletukset. Jokaisella meistä on esimerkiksi jonkinlainen ihmiskäsitys. Se vaikuttaa tulkintoihimme toisistamme ja konkretisoituu päätöksenteossa. Eräänlaista ihmiskäsitystä ilmentää esimerkiksi pohdinta siitä, jätetäänkö eettisten haasteiden ilmoittamisen kanava perustamatta, koska oletetaan työntekijöiden ilkeyttään tehtailevan perättömiä ilmiantoja.

Kolmanneksi, organisaatiossa jokainen työntekijä on ja tulisi nähdä moraalisena toimijana. Nykyisellään näin ei ole. Etiikka on henkisesti ulkoistettu vaikkapa yritysvastuuosastolle, ja siihen perehdytetään vain ylintä johtoa – ja harvoin sitäkään.

Moraalisen toimijuuden poissaolo näkyy myös moraalin kielen poissaolona: kun tiedon pimittäminen on johtanut moraalin kannalta kestämättömiin seurauksiin, ei puhuta virheestä, syyllisyydestä tai väärin tekemisestä, vaan viestintäkatkoksista ja prosessien puutteista.

Etiikan luonteen parempi ymmärtäminen voi kuulostaa organisaatiomaailman kannalta aivan liian filosofiselta tavoitteelta. Ymmärtämättömyyden seuraukset ovat kuitenkin kouriintuntuvia. Moraalikysymyksissä kompurointi rapauttaa organisaation yhteisöllisyyttä. Se on mainehaitta, joka koskettaa sekä organisaation suhdetta ulospäin että sisäistä sitoutuneisuutta.

Vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan voivat myös olla ikävän konkreettisia, myös organisaatioiden omien toimintaedellytysten kannalta. Vuoden 2008 talouskriisin yhdeksi selittäväksi tekijäksi on tutkimuksessa ehdotettu rahoitusmarkkinoilla päättävissä asemissa olleiden henkilöiden moraalisen toimijuuden puutetta. Se ilmeni muun muassa haluttomuutena reflektoida, miten näennäisen paikalliset asuntolainamarkkinat kytkeytyvät globaaliin talouteen.

Eettisen osaamisen puute heijastuu vahvasti työhyvinvointiin. Epäoikeudenmukaiseksi koetulla johtamisella on tutkimuksissa havaittu yhteys muun muassa työntekijöiden sydän- ja verisuonisairauksiin, aineenvaihdunnan häiriöihin, kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen ja uniongelmiin. Epäeettisyys on Suomen huonoimmin tunnistettu työterveysongelma. 

Organisaatioita, jotka haluavat ottaa etiikan agendalleen, on onneksi koko ajan enemmän. Haaste on siinä, että arjen osaaminen ja keinot vielä puuttuvat. Suomessa yritysmaailmaa johtavat kauppatieteilijät ja diplomi-insinöörit, joiden koulutukseen ei etiikkaa perinteisesti ole kuulunut.

Nyt tarjolla onkin tila etiikan edelläkävijöille. Missä organisaatioissa etiikkaan ollaan valmiita ohjaamaan resursseja? Missä organisaatioissa etiikkaan halutaan sitoutua, vaikka se paljastaakin moraalikysymyksiin liittyvän monimutkaisuuden ja pakottaa katsomaan kriittisesti omia oletuksia? Missä organisaatioissa tyydytään siihen, että etiikka on kiva lisä, johon panostetaan, kun tärkeämmät asiat on hoidettu?

Pienin askelin voi aloittaa. Ota oikean ja väärän sanasto mukaan arkisten päätösten argumentointiin. Raivaa tilaa keskustelulle siitä, onko organisaation virallisilla arvoilla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kutsu asiantuntija apuun, kun oma osaaminen eettisten kysymysten äärellä loppuu. Etiikassa yksiselitteistä totuutta ei ole kellään, mutta välineitä haastavien kysymysten ratkomiseen on olemassa.

Anna Seppänen & Anne Birgitta Pessi